Mäkihyppylegenda Matti Nykänen oli Suomessa elämää suurempi hahmo. Media teki Nykäsen avulla vuosikymmenien aikana valtavasti rahaa.
Nykäsen kuolema helmikuussa 2019 oli omanlaisensa mediasirkus. Melkein kaikki Nykäsen aikaiset kansallisen tasonkin mäkikotkat haastateltiin ja jutuista tehtiin ylidramaattisia, vaikka osa haastatteluista ei ollut tavannut Nykästä vuosikymmeniin.
Nykäsen kuolemasta on kulunut nyt neljä vuotta ja kahdeksan kuukautta. Nykäsen edesottamuksilla rahastetaan yhä.
2020 Nykäsestä julkaistiin samaan aikaan kaksi kirjaa, ”Elämä on laiffii” ja ”Matin Maailma”. Kumpaakaan teosta ei voi analysoida onnistuneeksi. Elämä on laiffii oli eräänlainen Seiska-lehtien jatke ja Matin Maailma asiallisempi teos, jossa kerrattiin Nykäsestä yleisesti tiedossa olleita asioita.
Kolmisen vuotta myöhemmin Nykäsestä on julkaistu kirja ”Matti Nykänen – Pilviin kahlittu poika” (Docendo), jonka on kirjoittanut Oulu yliopiston dosentti Kai Ekholm.
Tuoreimmasta Nykäs-teoksesta voi hyvin perustein esittää kirjailijalle kysymyksen, miksi tämä kirja piti kirjoittaa?
Kirjaan on lisätty mielikuvitusta. Siinä myös suorastaan rienataan Nykästä. Mitään uutta tietoa kirja ei Nykäsestä tuo.
Kirjassa on myös useampi asiavirhe, kuten se, että Mika Kojonkoski olisi ollut 1985 mäkimaajoukkueen päävalmentaja, vaikka tuolloin reilu parikymppinen Kojonkoski oli vielä aktiivihyppääjä.
Nykänen on merkittävä osa Suomen mediahistoriaa. Valitettavasti asiallisempia mediatuotoksia Nykäsestä on tehty erittäin vähän. Virkistävä poikkeus oli 2016 julkaistu dokumentti ”Matti Nykänen – omin sanoin”, jossa mäkisankari itse muistelee värikästä elämäänsä.
Ekholmin tökerö tuotos osoittaa, ettei Suomessa ole vieläkään valmiutta tuottaa asiallisempaa Nykäs-kuvausta. Sen suhteen lienee parempi odotella 2030-luvulle.
Teksti: Otto Palojärvi
Lue myös:Näkökulma: Ookko nää Oulusta? – Pelekääkkö nää jalkapalloa?