Hiihtäjälegenda Marja-Liisa Kirvesniemi on Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä olympiaurheilijoita. Suomea kuusissa olympiakisoissa edustanut Marja-Liisa voitti olympiakisoissa kolme kultamitalia ja neljä pronssia. MM-kisoissa kolme kultaa ja viisi hopeaa.
Marja-Liisa, tyttönimeltään Hämäläinen, voitti Sarajevon 1984 olympiakisoissa kultaa kaikilla kolmella henkilökohtaisella matkalla. Silloin hän kilpaili olympiakisoissa jo kolmatta kertaa. Innsbruckin 1976 ja Lake Placidin 1980 olympiakisojen tulokset eivät hänen osaltaan olleet vastanneet odotuksia.
– Olympiakisat on pikkuisen erilaiset kuin MM-kisat. Kaikki ne ulkoiset asiat. Se oli vuosien työ ja olin silloin terveenä. Sitä terveyttä ei voi periaatteessa ostaa. Pitää pyrkiä tekemään kaikki asiat viimeisen päälle hyvin. Olihan se oikeasti lottovoitto, että just sille kisahetkelle sai sen kuntonsa ajoitettua parhaiten, Marja-Liisa kommentoi Sarajevon menestyksensä taustoja Sport Contentille.
Urheilun ulkopuoliset asiatkin olivat Marja-Liisalla talvella 1984 paremmalla tolalla.
– Ne ensimmäiset kisat, Innsbruck ja Lake Placid, ne olivat kyllä oikeasti opettelua. Lake Placid jo sen takia, että isäni kuoli äkillisesti heinäkuussa. Itse olin silloin vielä koulussa sairaanhoito-oppilaitoksessa. Siinä oli vähän liian paljon henkisiä uusia asioita.
– Ratkaiseva tekijä varmaan oli, että ennen Sarajevoa tiesin, että minulla on ammatti. Mie en ollut silloin enää pelkkä hiihtäjä. Se toi henkistä varmuutta itelle, Marja-Liisa jatkaa.
Marja-Liisan ensimmäinen kultamitali Sarajevosta tuli 10 kilometriltä. Neuvostoliiton legendaarinen Raisa Smetanina sai tyytyä hopeaan.
– Kymppi oli eka matka. Totta kai siinä oli paineita, koska olin voittanut edellisen maailmancupin. Kun tulin kympillä maaliin, en mie tiennyt, että voitan kultaa, koska Raisa Smetanina oli miun kanssa aika samoissa. Tiesin vain, että nyt se henkilökohtainen mitali tulee.
Palkintojenjaossa Marja-Liisalla oli uskomaton tunne.
– Ei sitä voi ymmärtää tai kuvitella, miltä se korkeimmalle pallille nouseminen tuntuu. Tuntui kuin olisi noussut liukkaan jäävuoren päälle. Yksin kun siellä seisot, se on hieno hetki, mutta myös tunteisiin vetoava hetki.
Tutusti menestys ruokkii itseluottamusta. Sitä Marja-Liisalla Sarajevossa riitti.
– Kyllä myös vitosen olympiakulta tuntui tosi hyvältä. Piti ajatella, että ruletti pitää hoitaa loppuun saakka niin hyvin kuin pystyy. Viimeinen matka, 20 kilometriä, kaikki olosuhteet ja huollotkin onnistui. Viimeinen kymmenen kilometriä oli kyllä unelmasuoritus. Ensimmäinen kymppi oli vaikeampi.
Palattuaan Suomeen, joutui Marja-Liisa tietysti kovaan pyöritykseen.
– Kisojen jälkeen tuli väsymys, kun kisaruletti oli niin kova ja kaikki valmistautuminen siihen. Kotona ei ollut oikein juhlamieltä. Kun oli ilojuhlat, tuntui, että ite on ihan puhki. Kilpailukausi vielä jatkui. Oikein hyväkin menestys on joskus aika rankkaa.
Marja-Liisa voitti Lahden 1989 MM-kisoissa kultaa 10 kilometrin perinteisen kisassa. Seuraavat olympiamitalinsa hän voitti kuitenkin vasta viimeisissä olympiakisoissa Lillehammerissa 1994. Siellä hän saavutti pronssia 5 ja 30 kilometrillä.
Marja-Liisan mukaan Lillehammerin 5 kilometrin kissassa hänellä olisi ollut mahdollisuuksia kirkkaampaankin mitaliin.
– Se on jäänyt mieleen, että mokasin vitosen kilpailun. Tein ite täysin typerän suksivalinnan. Edellisenä päivänä oli tunne, että kerran vielä, kerran vielä. Se on nyt sama, onko toinen vai kolmas. Typerää kuitenkin, Marja-Liisa harmittelee vajaat 24 vuotta myöhemmin.
Viimeinen olympiamitali tuli kovan taistelun tuloksena.
– Kolmekymppiä pertsalla, minulla oli selvä kuva päässä, että tässä on miun viimeinen arvokisahiihto. Sain tulla kuitenkin tulla kahden henkilökohtaisen pronssimitalin kanssa kuudensista olympiakisoista, Marja-Liisa muistelee.
Viestihiihdossa Marja-Liisa voitti olympiapronssia Sarajevossa 1984 ja Calgaryssa 1988. MM-kisoissa hän voitti viestikultaa kaksissa Lahden kisoissa 1978 ja 1989.
– Kyllä menestykset joukkueenakin olivat hienoja. Viestimitaleitakin onneksi tuli uralta, hän kertoo.
Lillehammerissa 1994 Marja-Liisa oli merkittävässä roolissa kolmannessakin mitalissa. Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue oli välierissä hävinnyt katkerasti Kanadalle 3-5. Pronssiottelu Venäjää vastaan heti seuraavana päivänä ja Leijonien päävalmentaja Curt Lindström pyysi Marja-Liisaa pitämään joukkueelle kannustuspuheen.
– Kyllä pikkuisen muistan siitä. Minua jännitti ihan kauheasti, että mie en osaa sanoa heille mitään. Tarkoituksena oli lähteä silloin kiertelemään kaikessa rauhassa Lillehammerin ladut vielä ja palauttelemaan. Curre Lindström tuli Hannu Aravirran kanssa huoneeseen ja ehdotti tätä asiaa. Olin aika lamaantunut, että mitä ihmettä osaan oikein sanoa, Marja-Liisa muistelee.
– Muistan, että sanoin Leijonille, että pronssi on kyllä niin hieno ja arvokas taistella. Sanoin heille hurtilla huumorilla, että vitosen kilpailua ei voiteta kilpailua edeltävänä päivänä, kuten itselleni kävi, Marja-Liisa jatkaa.
Leijonat oli pronssiottelussa liekeissä. Itänaapuri Venäjä sai selkäänsä 0-4.
– Peliä en katsellut paikan päällä, vaan telkkarista. Ilmeisesti sanoin jotain oikeaa, joka pysäytti pelaajat. Ei se neljäs tila ole yhtään mitään, vaikka hyvä sijoitus toki onkin, vaan pronssi on aina mitali, Marja-Liisa toteaa.
Suomen urheilu on muuttunut Marja-Liisan huippuvuosista, jolloin hiihto, mäkihyppy ja yleisurheilu olivat päärooleissa. Nyt menestystä tulee useammista lajeista.
– On Suomen urheilu laajalla pohjalla. On eri lajeissa paljon huippuja. Joukkuelajit ovat edenneet hyvin. Sellaista aaltoliikettä on. Kun tulee yksi hyvä onnistuminen jossakin, niin se luo sellaista onnistumista koko joukkueelle, Marja-Liisa toteaa.
Marja-Liisa painottaa, että media usein suurentelee urheilijoiden ”kriisejä”.
– Minä olen ainakin kokenut sen, että urheilijat oikeasti tosi hyvin keskenään pystyvät selvittämään erimielisyytensä. Valitettavasti moneen asiaan puuttuu sellainen ihminen, joka ei asiasta ymmärrä mitään. Tää on rumasti sanottu, mutta se on totta.
Suomalaiset taistelevat olympiamitaleista seuraavan kerran ensi helmikuussa Etelä-Korean Pyeongchangissa. Marja-Liisa ei halua ennustella, montako mitalia suomalaiset siellä voittavat.
– Mie olen tehnyt sen päätöksen, että toivon, että mitaleita tulee, mutta en sano numeroita tässä vaiheessa vielä.
Teksti: Otto Palojärvi
