Suomalaisen mäkihypyn taso romahti Vancouverin 2010 olympiakisojen jälkeen. Toivottua uutta nousua ei ole tapahtunut.
Suomen mäkihypyn romahdus johtuu ennen kaikkea vähäisistä harrastajamääristä. Ennen vanhaan kilpamäkihyppääjiä oli Suomessa useita satoja, mutta enää vain muutamia kymmeniä. Pienestä määrästä huippulahjakkuuksia on vaikea löytää.
Suuret rahasummat tulivat mäkihyppyyn 1990-luvulla, jolloin Matti Nykänen oli juuri lopettanut uransa. Eri arvioiden mukaan hän olisi tienannut nelisen miljoonaa euroa, jos nykyiset rahasummat olisivat olleet mäkihypyssä jaossa 1980-luvulla.
On toinen juttu, olisiko Nykänen ollut nykypäivänä yhtä ylivoimainen. Mäkihypyn huippu-urheilullinen kokonaistaso on nyt aivan eri luokkaa 1980-lukuun verrattuna. Niin sanotut ”huonot hyppääjät” eivät pääse karsintakilpailusta jatkoon ja tasoerot maailmancupin pisteille pääsevien hyppääjien välillä ovat todella pieniä.
Nykänen juhli huippuvuosinaan rankasti, eikä ollut ainoa viihteellä urakoinut mäkihuippu. Nykypäivänä mäkimiehet viettävät puritaanista elämää. Kilpailu on niin kovaa, ettei viihteelle lipsuta ainakaan montaa kertaa kauden aikana.
Myös kesäharjoittelu on Nykäsen vuosiin verrattuna aivan eri tasolla. Nykästä askeettinen elämä kesällä ei välttämättä olisi napannut.
Suomalainen mäkihyppy nukkui 2000-luvulla onnensa ohi. Kun muut huippumaat panostivat lajiin lisää, ei Suomessa tehty mitään. Kuviteltiin, että uusia lahjakkuuksia tulisi jatkuvasti.
Nyt ollaan takamatkalla. Sen kurominen ei Suomen nykyresurssien valossa ole realistista.
Teksti: Otto Palojärvi
Lue myös:Jääkiekon World Cupista ei hyviä uutisia – olympialaisista ukaasi NHL:lle
