Yleisurheilumaajoukkueen omaperäinen persoona, Helsingin MM-kilpailuissa 1983 kiekonheitossa neljänneksi sijoittunut Ari Mauri Juhani Huumonen on kuollut Hämeenlinnassa 20. toukokuuta. Hän oli kuollessaan 57-vuotias.
Jos ketään, niin Ari Huumosta voidaan hyvällä syyllä luonnehtia yksityisajattelijaksi, oman tiensä kulkijaksi. Ulkomaan matkailu ei häntä kiinnostanut. Hiljainen mies kilpaili kotimaassakin harvaan tahtiin, ja hänelle oli yhdentekevää, istuiko katsomossa viisi vai viisikymmentätuhatta ihmistä.
Huumonen nousi maajoukkueheittäjä Jorma Rinteen valmennuksessa kansainväliselle tasolle. Hämeenlinnan Tarmon 196-senttinen ja 130-kiloinen kiekkomies voitti nuorten Suomen mestaruuden vuosina 1975 ja 1976.
Kalevan kisoissa hänen oli ensin tyytyminen neljään hopeamitaliin Markku Tuokon varjossa vuosina 1979-82, kunnes väri kirkastui kullaksi Porissa 1983, Lahdessa 1985 ja Kuopiossa 1987. Kotikisoissa Hämeenlinnassa 1988 hän vielä intoutui mukaan, ”koska kisat ovat sopivan matkan päässä”, kuten hän totesi, ja jäähdyttelijän palkintona oli pronssimitali.
Huumonen kilpaili miesten maaotteluissa 12 kertaa vuosina 1979-1984, niistä kahdessa voittoisasti, ja ylitti 60 metriä kahdeksana kesänä 1979-1985 ja 1987.
Ateenan EM-kilpailut vuonna 1982 olivat finaalista karsiutumisineenkin hyvää oppia Huumoselle, jonka kunto nousi vuoden 1983 Helsingin MM-kilpailuiden lähestyessä huippuunsa viikoittaisin 63-64 metrin tuloksin. Olympiastadionilla hänen kaikki viisi mitattua heittoaan kantoivat yli 63 metrin. Toisella kierroksella syntynyt uran pisin kaari 65,44 toi neljännen sijan Tshekkoslovakian Imrich Bugárin, Kuuban Luis Delisin ja toisen tshekin Géjza Valentin takana. Mitaliin jäi matkaa 64 senttimetriä.
Aikalaiset muistelevat kiekkokehän värikästä persoonaa:
– Ari Huumosen kiekonheittäjäura käynnistyi 1979-luvun alussa Markku Tuokon opiskellessa Hämeenlinnassa. SUL:n kiekonheiton tuolloinen lajivalmentaja Immu Nieminen kävi usein pitämässä harjoituksia Tuokolle ja löysi kiekkohäkin takaa rotevan isokokoisen nuorukaisen, joka oli selvästi kiinnostunut hänen tekemisistään. (SUL:n tuon ajan heittolajien päävalmentaja Into Turvanen.)
– Huumonen viihtyi tunnetusti parhaiten kotioloissaan Hämeenlinnan seudulla. Helsingin MM-kilpailuihin 1983 hän matkusti sekä karsintaan että finaaliin suoraan kotoaan valmentajansa Jorma Rinteen kanssa. Karsintakilpailun jälkeen sain Huumosen houkutelluksi käymään Otaniemen kisakylässä, missä mies nautti julmankokoisen aterian. Ari ei tunnetusti juurikaan verrytellyt ennen kilpailujaan. MM-finaaliakin odoteltiin istuskelemalla Stadionin pohjoispään kallioilla kahvia juoden. Huumosen ja Rinteen yhteistyötä sävytti hyvin tarkka suunnittelu. Aria pitkin uraa häirinneet selkävaivat esim. otettiin valmennuksen suunnittelussa aina hyvin tarkasti huomioon. (Turvanen.)
– Huumosen tavaramerkkeihin kuului myös kilpailupaikalle viime tipassa saapuminen. Ennen Heinolassa käytyä maaottelukatsastusta kilpakumppanien toiveikkuus kohosi tuntuvasti, kun Huumosta ei paikalla näkynyt. Viime hetkellä hän kuitenkin taas saapui, suki hieman tukkaansa, astui rinkiin ja nykäisi heti ensimmäisellään reilun kuusikymppisen, minkä jälkeen maaottelupaikkoja oli enää yksi jäljellä. (Kiekonheittäjä, SUL:n nykyinen kilpailu- ja olosuhdepäällikkö Mika Muukka.)
– Kuopion Kalevan kisojen aikoihin 1987 Huumosen ura oli jo hyvin ehtoopuolella. Ennen karsintaa kanssakilpailijat pitivät varmana, että Kuopioon asti ei Ari enää ollut lähtenyt. Karsinta oli jo käynnistymässä, kun mies harppoi katsomosta takasuoran poikki heittopaikalle. Kultaa pujotettiin taas Huumosen kaulaan, vaikka kiekko ei enää kuuttakymppiä lentänyt. (Muukka.)
– Juoksija-lehden pitkäaikainen avustaja Birger Widenius kävi 1980-luvulla Hämeenlinnassa tekemässä Huumosesta juttua. Auton remontti oli pahimmoilleen kesken, joten koko parituntisen keskustelun ajan Huumonen makaili tallissa autonsa alla vastaillen sieltä kysymyksiin. Miestä itseään tuskin edes vilahti näkyvissä koko aikana. (Matti Hannus.)
Facebookin kautta Huumoseen yhteyttä pitänyt Bo Grahn kertoo tämän seuranneen kiekonheittoa ja yleisurheilua laajemminkin hyvin intensiivisesti aina kuolinpäiväänsä saakka. Samaa viestiä kertoo SUL:n heittojen päävalmentaja Mauri Auvinen, joka vuonna 2003 oli sopinut Huumosen kanssa lyhyen palaverin hämeenlinnalaiselle huoltoasemalle. Palaverin tavoitteena Auvisella oli kerätä tietoa työn alla olleeseen kiekonheiton lajikirjaan.
– Tapaaminen venyi kaksi- ja puolituntiseksi Huumosen kertoillessa kiekonheiton tärkeistä asioista perusteellisesti ilman kiireen häivääkään. Se oli viimeinen tapaamiseni Ari Huumosen kanssa, Auvinen kertoo.
Työelämässä Ari Huumonen toimi Hämeenlinnan kaupungin palveluksessa kentänhoitajana Tuomelan urheilukentällä. Läheisimpien joukossa häntää jää kaipaamaan 8-vuotias Arttu-poika. Siunaustilaisuus järjestetään Hämeenlinnassa 8. kesäkuuta.
Muistokirjoituksen on laatinut Matti Hannus (SYUA), joka edellämainittujen henkilökohtaisia muistojaan jakaneiden ystävien ohella kiittää avusta myös Jarmo Mäkelää, Irma Nevalaa, Mauno Töllikköä ja Olavi Vuorista.
