Tokion olympialaisten miesten keihäänheiton finaali herätti paljon keskustelua kilpailupaikan soveltuvuudesta lajin tarpeisiin. Toisilla heittäjillä rata mureni alta ja aiheutti selkeästi vaaratilanteita.
Tällä kaudella huippukunnossa olleella Saksan Johannes Vetterillä oli erityisen paljon ongelmia. Hän ei tekniikallaan voinut heittää radalla kunnolla tekniikkaansa hyödyntäen ja jäi kisassa yhdeksänneksi.
Kahdeksanneksi sijoittuneella Suomen Lassi Etelätalolla ei ongelmia radan kanssa ollut.
– Se oli todella hyvän tuntuinen juosta. Semmoinen kimmoisa ja kova. Ei ollut ongelmia tukijalan pidon kanssa. Mutta joillain oli. Erityisesti Johanneksella, Etelätalo sanoi.
Etelätalo korosti, että toisilla heittäjillä, kuten Vetterillä tai 2012 olympiavoittajalla Keshorn Walcottilla ongelma tuli selkeästi esiin. Tämä oli tietysti ikävää, koska kaikki eivät voineet heittää tasollaan.
– Kyllähän Johannes tulee semmoisella voimalla siihen tukivetoon. Tukiaskel on aika pitkä ja se menee enemmän eteenpäin, kun mulla taas tulee ylhäältä alaspäin vähän enemmän. Saksalaisilla ja Walcottilla se vaikutti enemmän. Se on vaan ikävää, että se vaikuttaa lopputuloksiin aika selvästi, Etelätalo sanoi.
Etelätalon mukaan Vetter olisi tekniikkamuutoksilla saattanut kyllä pärjätä finaalissa.
– Kyllähän se paska homma on Johanneksen kannalta, mutta ei sille enää mitään voi. Johanneksella olisi mahdollista heittää pitkälle vähän kevyemmästäkin vauhdista muokatulla tekniikalla, hän totesi.
Tokion uusitulla olympiastadionilla ei ollut aiemmin heitetty keihäskisaa. Rata on nopea juoksijoille, mutta keihäänheitto osoittautui ongelmalliseksi.
Teksti: Otto Palojärvi, Tokio
