Eetu Kallioista harva tunsi ennen Tokion olympialaisia, mutta maanantaina miehen nimi tuli tutuksi kaikille urheilua seuraaville hänen selviydyttyään skeet-ammunnan olympiafinaaliin.
Kallioinen, 23, oli todella lähellä mitaliakin. Hän oli taistelemassa jopa kultamitalista, mutta finaalin pari tuplapummia pudottivat hänet neljänneksi.
Kallioinen menestyi paljon paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Mutta itse hän oli hyvin pettynyt.
Hiihtäjälegendaa Marja-Liisa Kirvesniemeä siteeraten ”se neljäs tila tuntuu niin inhottavalta”. Varsinkin olympialaisissa moinen pitää paikkansa. Kallioinen oli yhden laukauksen päässä olympiamitalistien kunniakkaasta joukosta.
Olympiaurheilu on julmaa leikkiä. Nelostila olympialaisissa on loistava tulos, mutta mitalitaulukkoihin lasketaan vain mitalit. Kukaan ei muistele mitään ”pistesijoja”.
Joka tapauksessa Kallioinen on Suomen olympiajoukkueen merkittävin valopilkku toistaiseksi. Hän ylitti itsensä kauden tärkeimmässä kilpailussaan.
Onnistujiin lukeutuu myös uimari Ida Hulkko, joka ui alkuerissä 100 metrin rintauinnin uuden Suomen ennätyksen. Valitettavasti välierässä Hulkko ei saanut enää uutta nappisuoritusta ja oli lopputuloksissa 12:s.
Sekä Kallioinen että Hulkko ovat syntyneet 1998. He ovat muutamassa vuodessa kehittyneet valtavasti. Uskoa suomalaiseen kesäolympiaurheiluun ei sittenkään kannata menettää.
Parjattu Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö näyttääkin saavan jotain aikaan, kun tulostason perusteella resursseja on Kallioisen ja Hulkon tapauksessa kohdistettu oikein. Pariisin 2024 olympialaisissa molemmat voivat ottaa mitalin.
Suomen kansa vaatii kuitenkin mitaleita jo Tokiosta. Rio de Janeirossa 2016 Mira Potkosen nyrkkeilypronssi jäi Suomen ainoaksi mitaliksi. Jos Kallioinen olisi ampunut pronssia, olisi jo iso apina pudonnut Huippu-urheiluyksikön harteilta.
Nelostila oli inhottava Kallioiselle, mutta vieläkin inhottavampi sija Olympiakomitealle. Kauhukuva elää yhä taustalla, että Suomi jäisi ensi kertaa olympiakisoissa mitaleita. Se olisi Suomen urheiluresurssien valossa häpeällinen tulos.
Teksti: Otto Palojärvi, Tokio
