Muonion tiukassa pakkaskelissä hiihdetty FIS Tykkikisojen avausmatka, perinteisen sprintti, meni suomalaisittain mainiosti. Miehissä tuli suomalaisittain upea neloisvoitto Ari Luusuan johdolla, ja Anne Kyllönen sijoittui toiseksi Puolan Justyna Kowalczykin voittaessa sprinttikisan. Nuoriso iski molemmissa kovaa näyttöä, kun naisissa Leena Nurmi ja miehissä Lauri Vuorinen ottivat finaalissa kolmannen sijan.
Perjantain FIS Tykkikisojen sprinttikarsintaanstarttasi 81 nais- ja 170 mieshiihtäjää.Naisten finaalissa Puolan JustynaKowalczyk voitti, Anne Kyllönen oli toinen, Leena Nurmi kolmasja Laura Mononen neljäs.
Kisapäivä käytiin todella talvisissa olosuhteissa ainakin lämpötilan suhteen.”Pakkasta oli reilusti yli viisitoista astetta aamulla. Justyna oli aikasuvereeni finaalissa. Leena (Nurmi) haastoi hienosti Annea (Kyllönen) tuohonloppusuoralle asti. Loppukirissä Anne oli vahvempi, mutta Leenaltakin todellahyvä hiihto”, maajoukkueen sprinttihiihtäjistä vastaava valmentajaOlli Ohtonen kertoo.
Jalkavammasta toipunut Anne Kyllönen olikisan jälkeen tyytyväinen: ”Tänään jokainen hiihto oli eteenpäin. Kaikkien näidenvaikeuksien jälkeen, kuinka vähän ylipäätään olen päässyt perinteistähiihtämään, niin olen tosi tyytyväinen tähän päivään. Justyna on kovassakunnossa niin kuin aina, niin siinä mielessä olen tyytyväinen, että pystyintulemaan jonkun matkaa Justynankin vauhtia ja pitämään toisen paikan.Taktisesti pyrin hiihtämään rentoa, omaa hiihtoa ja tekemään kisasta samallatodella hyvän treenin. Oli tämä kauden ensimmäiseksi sprintiksi todella kova,neljän minuutin kisa ja kovassa pakkasessa neljä starttia. Kokonaisuutena tämäoli todella onnistunut päivä. Jalka on kunnossa ja terveys muutenkinkokonaisuutena näyttää siltä, että kaikki ongelmat on voitettu. En tähän kisaaole mitenkään herkistellyt vaan täysin leirin keskeltä lähdin hiihtämään.”
Nuori Leena Nurmi haastoimaajoukkuehiihtäjän loppusuoralle saakka ja sijoittui kovassa kisassakolmanneksi: ”Ei mitään ihmeellistä taktiikkaa ollut kisaan. Tiesin, ettäJustyna ja Anne lähtevät varmasti kovaa vauhtia, ja hyvänä lähtijänä halusinottaa paikan heti siitä heidän takaa ja pysymään siinä mahdollisimman kauan. Japysyinkin. Justyna sitten lähti omille teille loppupuolella. Kyllä se vähänjopa yllättikin. Toki maajoukkuehiihtäjillä ei varmasti ole vielä herkintämenoa, mutta eipä se ole vielä minullakaan. Minulle viime viikonlopun kisa oliensimmäinen kovempi teho suksilla, kun Kotkasta oon niin ei pahemmin oohiihtotehoja alla vaan juosten on tehty. Fiilis oli koko ajan, että onmahdollisuus haastaa, mutta yllätyin, että oli näin vahva. Ei tunnu kovinkaanpahalta. Kova pakkanen sopii mulle, kun latu on kova ja liu’ttava keli javoimahiihtäjällä kaikki voima välittyy eteenpäin, kun ei latu muljua alta niinkuin pehmeällä. Mulla ei ole astmaa tai mikään, mitä haittais, pitää vainverrytellä ja laittaa enemmän vaatetta päälle.”
Luusua voitti miesten kisan
Suomen mieshiihtäjät ottivat nelosvoiton. AriLuusua teki viimeisessä nousussa ratkaisun jättäen MatiasStrandvallin taakseen. Nuori Lauri Vuorinen oli kolmas ja ToniKetelä täydensi suomalaismenestystä hiihtämällä neljänneksi.
Olli Ohtonen kehui miesten finaalihiihtoa kovatasoiseksi: ”Miehissä oli hienoja tiukka finaali. Pojat lähtivät heti hiihtämään kovaa, eikä ollut mikäänpassailukisa vaan Strandvall ja Luusua lähtivät vauhdinpitoon, Vuorinen jaKetelä tulivat hiukan perässä. Oli hyvä vauhtihiihto ja komea finaali. Ari olivahva lopussa, kun pystyi Matiaksen karistamaan viimeisessä mäessä. Tässämitattiin ensimmäistä kertaa ulos niitä asioita, mitä harjoituksellisesti onkesän aikana tehty.
Ari Luusua: ”Sain finaalissa hyvän lähdön jaMatu (Matias Strandvall) siirtyi keulaan. Näytti heti siltä, että Matu iskeevauhtia, niin iskin peesiin. Tiesin, että siinä viimeisessä nousussa, kunsiirrytään tasurista vuorohiihtoon, niin tiesin, että siinä on ratkaisunpaikka. Poltoranin (Alexei) veti siinä vuonna minusta ohi. Siinä heti nykäisinja sain eroa. Maalisuora on niin lyhyt, että tiesin, ettei siihen kannatajättää ratkaisua. Yleensä minulle ei pakkanane passaaa, mutta nyt kylläpakkasin. Tunsin toki, että on kylmä, mutta onneksi ei ottanut keuhkoihin.Huomenna on tarkoitus hiihtää ja sunnuntaillekin ole ilmoittautunut, mutta sejää nähtäväksi, että hiihdänkö.”
Matias Strandvall ”Luusua pisti siinäviimeisessä töntäreessä todella terävän näköisellä juoksulla ohi, enkä pystynytvastaamaan siihen. Aamulla piti tehdä päätös, että hiihtääkö vai eikö hiihdänäin kovassa pakkasessa. Päätin hiihtää aikarajan ja miettiä uudestaan senjälkeen. Mä pelkäsin eniten ehkä keuhkoja, mutta kun keuhkoihin ei sattunut ekavedon jälkeen, niin päätin jatkaa ja pistin tällaiset paksummat maajoukkueenvk-housut päälle ja ne toimi hyvin. Ei jäätynyt siinä lähtöviivalla.”
Mieskolmikon iloisin oli nuori LauriVuorinen, jonka muistikuvat finaalihiihdosta ovat hiukan hatarat. ”Se olisellainen hurmoshiihto, en oikeastaan muista mitään”, Vuorinen nauraa ja muttamuisti virkistyy haastattelun edetessä: ”Lähdin vähän rauhallisemmin, kunpääsin ajalla finaaliin, niin mulla oli kaikista huonoin lähtöpaikkaulkoreunassa. Ajattelin, ettei keulaan ole mitään mahdollisuuksia, vaikkatäysillä rynnisi. Olisin viimeisenä ja pikku hiljaa parantelin asemia. Tuntui,että porukka vaihtoi hyvin latua siitä mun edestä, niin mulle aukesi ainaväylää siihen. Kun toiselle kierrokselle lähdettiin, niin nousin neljänneksi jaohitin viimeisen kinkaman päälle ja sain pidettyä kaverit takana, kunlähdettiin viimeiseen laskuun, kun siinä on loppusuora niin lyhyt. Harjoitteluaon tullut tähän kauteen enemmän ja tietysti ikää ja kokemustakin. Hiukan erilähtökohdat kuin viime talvena, enkä vielä ole huippukunnossa vaantoivottavasti vasta nuorten MM-hiihdoissa, mutta hyvin on lähtenyt kausikäyntiin ja oikeeseen suuntaan ollaan menossa.”
