Moottoripyöräilijöiden varma kevään merkki, Päijänteen ympäriajo, starttaa liikkeelle aikaisin lauantaiaamuna Vierumäeltä. Lähes puolitoistasataa kuraa ja routavaurioita pelkäämätöntä endurokuljettajaa kiertää Päijänteen länsikautta ympäri ja saapuu maaliin sunnuntaina iltapäivällä Vantaalle.
Kelien puolesta historiallisen talvenjohdosta 803 kilometrin pituisen reitin pohjoisosissakaan ei olejuuri lunta. Enduron SM-sarjan aloittavassa kilpailussaennakkosuosikin paineita jakaa useampi kuljettaja, kuin josajettaisiin perinteisessä lumispoorissa.
– Reitti oli vieläviime viikonloppuna vielä hyvässä kunnossa, yöpakkaset japlussakeli päivällä ovat kuivattaneet hyvin maastoa. Lämpö tosinsulattaa myös routaa, joten kilpailusta tulee varmasti haastava,reittimestari Jouni Koutonen ennakoi.
Päitsi täyttää ensivuonna jo kunnioitettavat 80 vuotta. Vuonna 1927 ensimmäisen kerranajettu kilpailu on jätetty ajamatta ainoastaan sodan takia vuosina1940-1948.
– Vuonna 1974 Suomesta sammutettiin kaikki valotenergiakriisin takia, mutta Päijänne kierrettiin silloinkin. Ennenpimeässä ajaminen oli merkittävämmässä roolissa, silläkilpailu ajettiin 24 tunnin aikana. Siihen ei ole enää paluuta,vaikka formaatti onkin muuttunut vuosikymmenten aikana useitakertoja, kilpailun johtaja Martti Ketelä kertoo.
Huippuvuonna1991 kilpailuun starttasi 264 kuljettajaa, mutta maalin asti heistäpääsi vain 42 prosenttia. Helpoin keli puolestaan oli vuonna 2005,jolloin osallistujista 90 prosenttia saavutti maalin.
Suurisuomalainen seikkailu houkuttelee joka vuosi myös noviiseja, joillaei välttämättä ole lainkaan aikaisempaa kokemustaendurokilpailuista. Tänä vuonna yksi rohkeista on espanjalainenManolo Barnés.
– Kun kuulin, että teillä on tällainen lähes1000 kilometrin endurokilpailu lumiolosuhteissa, päätin heti, ettäsiihen haluan joskus osallistua. Tämä vuosi on kelien puolestaminulle helpompi, mutta tulen varmasti osallistumaan tähän myöslumisena vuonna, endurolegenda Kari Tiaisen yhtiökumppani ManoloBarnés lupaa.
13000 reittimerkkiä
SM-kärkikuljettajillekelillä ei ole väliä, sillä lähes parinsadan maastokoekilometrinaikana ero on saatava aikaan ajamalla vähän kovempaa ja vähemminvirhein kuin kilpakumppanit. Lunta ei ole pehmentämässäkaatumisia, ei myöskään syvää spooriuraa viitoittamassa reittiä.Maastokokeille onkin vedetty kilometritolkulla merkkausnauhaa 13 000reittimerkin lisäksi.
– Järkevä ajo tuo tänä vuonna voiton.Jos liikaa yrittää, osuu kiveen ja rikkoo laitteensa. Kilpailunratkaisee enemmän se, mitä on tehnyt alkuvuoden ajan. Minulla onpaljon treenitunteja ja testaamista alla. Itsestä on pidettävähyvää huolta, vaihdettava kuivaa vaatetta ja syötävä kunnolla.Huoltojoukkojen merkitys on iso, Päijännekilpeä toistamiseenhakeva Roni Nikander valottaa.
– Veri tuntuu vetävänPäijänteelle, se on mukava ja haasteellinen reissu. Niitä ontullut kymmenkunta tehtyä. Minulla oli pieni loukkaantuminentammikuun lopussa, mutta pakollisen ajotauon jälkeen olenharjoitellut paljon. Parasta mahdollista suoritusta lähden tekemään,vaikka lumikeli olisikin ollut minulle mieluisin, lahtelainen MikkoTontti kertoo.
Enduron ammattilaisuran taakseen jättänyt MarkoTarkkala palaa Päijänteelle 13 vuoden tauon jälkeen.
– Minullaon ollut haaveena, että kun ammattivuodet loppuu, pääsisinkilpailemaan harrastuspohjalta ja ajamaan myös Päitsin läpi.Lähdin treenaamaan kauteen sillä ajatuksella, että lumellaajettaisiin, mutta kun sitä ei ole tänä vuonna ollut, niin ei ole.Keli on sama kaikille, Marko Tarkkala muistuttaa.
Vuoden 2013viisinkertaiselle Suomen mestarille Toni Erikssonille järven kiertoon vasta toinen.
– Hyvin olen palautunut viime kaudesta.Tammikuussa ajoin Helsingissä Supercrossin SM:n, sen jälkeen olenharjoitellut enduroa. Riihimäen kisassa mursin isovarpaani, muttaajotaukoa tuli vain viikon verran. Ensimmäinen Päitsi opettipaljon, nyt olen panostanut muun muassa lisävaloihin, Toni Erikssonpaljastaa.
Isolla nelitahtisella Hondalla ajava Jari Mattila palaaPäijänneajoon välivuoden jälkeen uudella innolla.
– Fiilis onhyvä. Monena vuonna on tullut treenattua paljon lumella, muttaaavistuksen paremmin tällainen keli sopii minulle. Isoa nelitahtistapyörää pitää ajaa vähän eri tyylillä, sillä jos ottaapyörästä kaiken irti, loppuu miehestä voimat, Jari Mattilakertoo.
Asikkalalainen Joni Kaivolainen voitti vuosi sittenPäijänteellä nuorten U20-luokan, mutta siirtyi tälle kaudellepyörävaihdon myötä aikuisten A1-luokkaan.
– Hyvällä mielellälähden kilpailuun. Treenit sujuvat ja ajo kulkee Uusi pyörä tuntuuhyvältä ja kaikki toimii. Lunta saisi olla minun makuun enemmän,kivikko ei ole oikein herkkua. Hyvä kuski ajaa pyörällä kuinpyörällä voittoon, 18-vuotias Joni Kaivolainen puolustaajunnuluokan ”piikkipyöriä”, vaikka itse päivittikin pyöränsänelitahtiseen 250-kuutioiseen.
Vielä vuosi sitten Antti Hellsteniloitsi iltahämärissä Vierumäen varikolla huoltojoukoissa, etteitarvitse itse ajaa, mutta endurokuljettajan kilpailuvietti onkroonista sorttia.
– Hyvä meininki, ja hyvät treenitunnit onalla. Lumitilanne on minulle parempi, vaikka nastarenkailla kivikossaonkin vähän hankalampaa. Pimeäajo ei ole henkilökohtainensuosikki, joten niistä osuuksista tulee varmasti kilpailun hankalinosuus, toteaa Antti Hellsten, joka vetää kypärän päähänsäPäitsin lähdössä neljän vuoden tauon jälkeen.
JuhannuksenaParolan panssariprikaatista vapautuva Eemil Pohjola lähtee Päitsilletakaa-ajoasemista.
– Hyvillä mielin olen, vaikka alkuvuodestapääsin vähemmän ajamaan. Nyt kilpailun lähetessä olen saanutenemmän harjoitusvapaita ja palveluksessakin on päässyt ajamaanParolan motocross- ja enduroreiteille En kyllä tiedä onko armeijankalustolla ajamisesta enemmän hyötyä vai haittaa, mutta maastossaon tullut ajettua paljon, nuorten Suomen mestari Eemil Pohjolakertoo.
