Lando Norris puolustaa uransa ensimmäistä F1-kuljettajien maailmanmestaruutta uusien sääntöjen alaisuudessa – ja se on tehtävä, joka on historian saatossa osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi kuin normaalitilanteessa.
Norris lähtee talveen Formula 1 -maailmanmestarina, mutta historian valossa hänen uransa haastavin vaihe saattaa olla vasta edessä.
Kun sarja suuntaa kohti kokonaisvaltaista teknistä nollapistettä vuonna 2026, Norris on tilanteessa, joka on toistuvasti koetellut ensikertalaismestareita.
Formula 1:n historia tarjoaa tästä varoittavan ja johdonmukaisen kaavan. Jacques Villeneuven romahdus mestaruuden jälkeen vuonna 1998 on yhä äärimmäisin esimerkki.
Varmistettuaan vuoden 1997 mestaruuden Williamsille Villeneuve kohtasi välittömästi laajat aerodynaamiset muutokset, autojen kaventamisen sekä uritettujen renkaiden käyttöönoton.
Williams, joka oli jo heikentynyt Renault’n moottorien menetyksen myötä, epäonnistui aerodynaamisen konseptinsa uudelleenrakentamisessa.
Villeneuve jäi kaudella ilman voittoja, saavutti vain kaksi palkintokorokesijoitusta ja putosi sarjassa viidenneksi – dramaattinen romahdus, joka korosti, kuinka nopeasti sääntömuutokset voivat mitätöidä jopa vahvimmat yhdistelmät. Lopulta vuoden 1998 mestariksi kruunattiin Mika Häkkinen, jolle mestaruus oli uran ensimmäinen.
Lewis Hamiltonin kokemus ensimmäisen mestaruutensa jälkeen vuonna 2008 tarjoaa selkeitä yhtymäkohtia Norrisin nykytilanteeseen.
Vuoden 2009 sääntöuudistus mullisti ilmavirtausten hallinnan, toi sileät renkaat takaisin ja lisäsi KERS-järjestelmän, pakottaen tallit tasapainoilemaan painojakauman, jäähdytyksen ja energian käytön kanssa.
McLaren arvioi uuden aerodynaamisen tasapainon väärin ja rakensi auton, joka kärsi kroonisesta takapään epävakaudesta ja heikosta kokonaistehokkuudesta.
Hamilton vietti suuren osan kaudesta kamppaillen palkintosijojen ulkopuolella ja sijoittui lopulta viidenneksi. Brittikuski saavutti kauden ensimmäiset kaksi ja samalla myös viimeiset voittonsa vasta loppukaudesta.
