Brasilia voitti vuonna 1958 jalkapallon maailmanmestaruuden hyvin nimekkäällä joukkueella. Tuon ajan joukkueesta kaikki muistavat erityisesti Pélen, mutta muutama muu nimi on historian saatossa jäänyt vähemmälle huomiolle.
Yksi heistä oli Brasilian loistava laitahyökkääjä Manuel dos Santos Garrincha.
Arvostettu jalkapallotoimittaja Eduardo Galeano luonnehti aikanaan Garrinchaa parhaaksi pelipaikallaan. Vuoden 1958 MM-kisoissa Garrincha oli hänen mukaansa koko turnauksen paras pelaaja.
Garrincha voitti maailmanmestaruuden myös vuonna 1962 ja oli yksi aikakauden suurimmista pelaajista.
Hän pelasi lopulta Brasilian maajoukkueessa 51 maaottelua ja teki niissä 12 maalia.
Viina vei hautaan
Vaikka Garrincha pystyi kesyttämään pallon, ei hän mahtanut kentän ulkopuolisille demoneilleen mitään. Viina vei hänet hautaan.
Garrincha oli nauttinut alkoholista jo peliuransa aikana, mutta uran päättymisen jälkeen asiat riistäytyivät lopullisesti käsistä.
Garrinchan elämän ainoa todellinen rakkaus, sambalaulaja Elza Soares kyllästyi lopulta miehensä juomiseen ja jätti tämän. Siitä lähti brassilegendan elämän viimeinen luisu, mitä hän ei koskaan saanut pysähtymään.
Eduardo Galeano kirjoitti kirjassaan El Futbol a Sol y Sombra hyvin osuvasti ja riipaisevasti hänen elämästään.
– Garrincha karkaili joukkueen majapaikasta, koska jostakin häntä kutsui pallo, joka halusi, että sillä pelataan. musiikki, joka houkutteli tanssiin ja nainen, joka kaipasi suudelmaa. Voittajako? Pikemminkin onnekas häviäjä, Galeano kirjoitti.
– Eikä hyvä onni kestä ikuisesti. Brasiliassa on osuva sanonta, että jos paska olisi arvokasta, niin köyhät syntyisivät ilman peräaukkoa. Garrincha kuoli oman kuolemansa: köyhänä juoppona ja yksin.
