Venäjä voitti jääkiekon MM-kultaa ylivoimaisella esityksellä. Ensi kertaa se voitti kaikki turnausottelunsa sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mikä joukkue pelasi MM-kisoissa parasta jääkiekkoa.
– Meillä on motivaatiota enemmän kuin muilla. Pelasimme muita aggressiivisemmin ja kurinalaisemmin. Pelasimme turnauksen parasta joukkuepeliä, tähtihyökkääjä Pavel Datsyuk kertoi Sport Contentille finaalin jälkeen.
Kukaan tuskin on Datsyukin kanssa eri mieltä.
Neuvostoliiton hajoamisen jääkiekkokrapula
Vladimir Putinin tultua valtaan Venäjällä ryhdyttiin panostamaan jääkiekkoon valtavia voimavaroja, kuten muuhunkin urheiluun ylipäätään. Tuloksia tuli pienellä viiveellä. Harva enää muistaa, että kymmenisen vuotta sitten Venäjän jääkiekkomaajoukkue oli pahassa lamassa, eikä pärjännyt MM-kisoissa Tshekkiä, Suomea, Ruotsia tai Kanadaa vastaan.
Neuvostoliitossa jääkiekkomaajoukkue oli suuri ylpeyden aihe ja sen menestyksellä kommunistinen diktatuuri halusi osoittaa järjestelmänsä ylivoimaisuutta. Kun mahdoton järjestelmä romahti, romahti myös jääkiekkomaajoukkue. NHL:ään siirtyneet venäläistähdet osoittivat mieltään autoritaariselle valmennukselle, joka edusti yhä vanhaa neuvostoperinnettä, vaikka valtion nimi oli virallisesti muuttunut.
Boris Mihailov valmensi Venäjän vielä maailmanmestariksi 1993, mutta sen jälkeen Venäjä ei saavuttanut MM-kisoissa yhtään mitalia yhdeksään vuoteen. Venäjän NHL-tähdet eivät tulleet MM-kisoihin. Olympiakisoissa Naganossa 1998 Venäjä oli toki hopealla ja Salt Lake Cityssa 2002 pronssilla, mutta niissäkin turnauksissa parhaat venäläispelaajat olivat mukana osin vastentahtoisesti.
Mihailov valmensi Venäjän MM-hopealle 2002, mutta tuolloin kyse oli olympiavuoden eräänlaisista välikisoista. Silloinkaan Venäjä ei esittänyt upeaa peliä, vaan keskittyi rikkomaan vastustajan peliä ja pystyi välierässä voittamaan Suomen osittain tuurilla.
Vuonna 2000 Venäjä järjesti MM-kisat Pietarissa ja sai NHL:stä kolme kentällistä pelaajia. Kyseinen turnaus kuvasti hyvin Venäjän jääkiekon ongelmia. Venäjä hävisi Latvialle, Sveitsille ja Valko-Venäjälle ja karsiutui puolivälieristä.
– Minua eivät kisat enää kiinnosta. En välitä, kuka voittaa maailmanmestaruuden, kommentoi Pavel Bure viimeisen ottelun jälkeen.
Vuosina 1994-2006 Venäjän jääkiekko kulki lähinnä pettymyksestä toiseen. 2004 valmentajaksi pyydettiin jopaViktor Tihonov, joka silloin oli jo 73-vuotias. Viimeistään tällöin tuli selväksi, ettei vanhoilla opeilla olisi mitään tekemistä modernin jääkiekon kanssa. Tihonov ei kyennyt valmentamaan Venäjää MM-kisoissa edes kahdeksan parhaan joukkoon.
Bykov palautti kunnian
Vanhan liiton valmentaja Vladimir Krikunov oli valmentanut Venäjän MM-pronssille 2005, mutta sai vuotta myöhemmin potkut, kun Venäjä jäi mitaleitta Torinon 2006 olympiakisoissa ja saman vuoden MM-kisoissa. Venäjällä oli paljon tähtiä, mutta Krikunovin pelitapa oli vanhentunut. Uudeksi luotsiksi pestattiin uuden polven valmentaja Vjatsheslav Bykov, Neuvostoliiton huippuhyökkääjä 1980-luvulta.
Bykov osasi entisenä huippuhyökkääjänä hyödyntää huipputaitavien Venäjän NHL-hyökkääjien ominaisuuksia ja hänen aikanaan Venäjä pelasi systeemillä, joka perustui rohkeaan hyökkäyspeliin. Bykovin ensimmäisissä arvokisoissa Moskovan MM-kisoissa 2007 Venäjä jäi pronssille hävittyään Mikko Koivun maalilla välerässä Suomelle jatkoajalla, mutta kahtena seuraavana vuotena tuli MM-kultaa.
Vuoden 2008 finaalin voittomaali Kanadaa vastaan oli Bykovilta kovan uhkapelin tulos. Hän laittoi kentälle jatkoajalla neljällä neljää vastaan neljä hyökkääjää ja Ilja Kovalchukin 5-4 -maali toi maailmanmestaruuden.
– Kaikki siellä kotona taitavatkin jo olla kännissä. Pian olemme mekin, kommentoi supertähti Alexander Ovechkin.
Jatkoa seurasi vuotta myöhemmin Sveitsin kisoissa. Finaalissa oli jälleen vastassa Kanada ja Venäjä voitti toisen perättäisen kultansa lyötyään kanadalaiset 2-1.
– Venäjä on maailman paras. Kaksi perättäistä kultaa on siitä selkeä todiste, julisti silloinen pääministeri Vladimir Putin, joka nykyisin toimii taas presidenttinä.
Todennäköisesti Bykov olisi pitänyt erottaa toisen maailmanmestaruuden jälkeen. Vancouverin 2010 olympiakisojen puolivälieräottelussa Venäjän liian rohkea hyökkäyspeli toi 3-7 -tappion Kanadan supertähdistöjoukkueelle. Tappio julistettiin Venäjällä kaikkien aikojen häpeäksi, eikä kukaan enää muistanut, että kymmenisen vuotta aiemmin Venäjä oli hävinnyt mm. Latvialle ja Valko-Venäjälle.
Bykovilla oli 2010 MM-kisoissa Saksassa käytössään lähes kaikki tähdet, mutta finaalissa Tshekki onnistui puolustusvoittoisella pelillä viemään voiton. Slovakian kisoissa 2011 Venäjä jäi neljänneksi. Se turnaus todisti viimeistään, että Bykovin kortit oli käytetty ja pakka oli tyhjä.
Bilyaletdinovin passiivisen pelityylin huikea menestys
Kesällä 2011 Venäjän päävalmentajaksi pestattu Zinetula Bilyaletdinov oli samaan aikaan Neuvostoliiton joukkueen puolustajana, kun Bykov pelasi hyökkääjänä. Valmentajan vaihtuminen ex-hyökkääjästä ex-puolustajaan muutti Venäjän pelitavan passiivisemmaksi. Vastustaja saa ottaa enemmän aloitetta, mutta hyökkäyksissä Venäjä iskee viisikkona todella tehokkaasti ja maalipaikat rakennetaan koko viisikon voimin. Puolustamiseenkin osallistuu aktiivisesti koko viisikko.
Helsingin ja Tukholman 2012 kisoissa Venäjä pelasi upeaa viisikkopeliä ja kaikkien aikojen parasta jääkiekkoaan modernilla aikakaudella. Bilyaletdinov painottaa perusajatuksenaan koko viisikon aktiivisen pelaamisen merkitystä, kun Bykovin aikakaudella maalipaikkojen rakentelu oli vain hyökkääjien vastuulla. Bykovilla ja Bilyaletdinovilla on ollut käytössään samantasoinen pelaajamateriaali, mutta Bilyaletdinov saa materiaalista vielä paljon enemmänirti.
– Voitimme siksi, koska meillä punakone, julisti Alexander Semin Sport Contentille Venäjän 6-2 -voittoon päättyneen MM-finaalin jälkeen.
Seminin kommenteista voidaan päätellä paljon. Jääkiekko on nykyisin sama ylpeydenaihe Venäjällä kuin se aikoinaan oli entisessä Neuvostoliitossa. Venäjän 1980- ja 1990-luvulla syntyneet NHL-tähdet saavat toki suuria bonuksia MM-menestyksestä, mutta he haluavat edustaa maataan aivan aidosti toisin kuin 1960- ja 1970-luvuilla syntyneet tähdet, jotka muistavat neuvostoajan ankeuden ja ihmisarvoa loukanneen autoritaarisen urheiluvalmennuksen ajan.
Venäjän jääkiekon suuri tavoite on Sotshin 2014 olympiakisojen kultamitali. Olympiakisoissa Venäjä ei ole voittanut kultaa vuoden 1992 jälkeen, eikä Venäjä ole voittanut sellaista turnausta, jossa kaikki parhaat ovat olleet mukana sitten vuoden 1981, jolloin Neuvostoliitto murskasi Canada Cupin finaalissa Montrealissa Kanadan 8-1.
– Juhlitaan ensin tätä mestaruutta, kommentoi Semin, kun kysyttiin, saavuttaako Venäjä triplan eli 2013 MM-kullan ja 2014 olympiakullan tämän vuoden mestaruuden jatkoksi.
Bilyaletdinovin aikana Venäjä näyttää pelaavan maailman parasta jääkiekkoa. Venäjän jääkiekon elpyminen on todella hyvä asia myös jääkiekon MM-kisoille. Venäjältä kiekkokisoihin matkaa valtavasti turisteja ja Venäjän fanit luovat katsomoon upean tunnelman. Helsingin pääasiassa latteahko kisatunnelma päättyi mahtavaan finaaliotteluun, jossa tunnelma oli katossa venäläisten laulaessa voitonlaulujaan.
