Suomi ja Venäjä kohtaavat jääkiekon MM-kisojen välieräottelussa lauantai-iltapäivällä Helsingissä. Sen jälkeen, kun kansainvälisessä jääkiekossa siirryttiin 1992 pudotuspelijärjestelmään ja Neuvostoliitto hajosi, ovat Suomi ja Venäjä kohdanneet pudotuspeleissä yhdeksän kertaa. Näistä otteluista Suomi on voittanut vain kolme ja Venäjällä on tilillään kuusi voittoa.
Seuraavassa Suomen ja Venäjän pudotuspelihistoria:
Albertville 1992: IVY:ltä selkäsauna
Juuri hajonnut Neuvostoliitto vaihtoi urheilun puolella nimensä tilapäisesti IVY:ksi ja pelasi Albertvillen olympiaturnauksen ylivoimaisesti parasta jääkiekkoa, vaikka lohkossaan jäikin toiseksi Kanadan jälkeen. Suomi sai epäonnisesti puolivälierissä vastaansa juuri IVY:n. Leijonat sai selkäsaunan maalein 1-6 ja sijoittui turnauksessa lopulta seitsemänneksi. Viktor Tihonovin valmentama IVY voitti muutamaa päivää myöhemmin olympiakultaa.
IVY:n joukkueesta peräti 18 pelaajaa suuntasi kesällä 1992 NHL:ään. Moni heistä, kuten Alexei Kovalev, Sergei ja Alexei Zhamnov pelasikin NHL:ssä upean uran.
Ottawa 1996: Venäjän NHL-tähdiltä turpaan
Kaikkien parhaiden pelaajien Canada Cup oli muuttunut World Cup-turnaukseksi. Leijonat pelasi alkulohkonsa Helsingissä ja Tukholmassa ja siirtyi sitten pelaamaan Venäjän NHL-tähtiä vastaan Ottawaan. Kyyti oli kylmää, sillä Leijonat sai selkäänsä 0-5.
– Turpiin tuli, summasi Teppo Numminen ottelun silloin YLE:n haastattelussa.
Nagano 1998: Pavel Buren viisi maalia
NHL-tähdet osallistuivat 1998 ensi kertaa olympiajääkiekkoon. Leijonat oli voittanut Teemu Selänteen maaleilla puolivälieräottelussa Ruotsin 2-1 ja välierässä vastaan tuli Venäjä. Muutama Venäjän NHL-tähti jätti olympiakisat protestimielessä väliin, mutta J.K. Paasikiven sanat: ”Oli Venäjä miten heikko tahansa, on se aina tarpeeksi vahva meille” pätivät Suomea vastaan.
Venäjä johti toisessa erässä jo 3-0, kun Pavel Bure oli tehnyt kolme maalia, joista kaksi läpiajosta, mutta Leijonat nousi tasoihin Kimmo Rintasen, Raimo Helmisen ja Teemu Selänteen maaleilla. Alexei Zhamnovin maalin jälkeen Saku Koivu tasoitti vielä 4-4:ään. Sitten kiekko meni Andrei Kovalenkon luistimesta sisään ja lopuksi Bure teki kaksi maalia läpiajoista.
Legendaarinen hyökkääjä Bure teki Suomen verkkoon kaikkiaan viisi maalia. Hän jäi Mats Sundin ohella aikakirjoihin suurena Suomen kaatajana. Venäjä voitti Suomen 7-4, mutta hävisi finaalissa Tshekille 0-1.
Göteborg 2002: Leijonat hävisi huonolle joukkueelle
Vielä kymmenen vuotta sitten Venäjän maajoukkue oli kriisissä. NHL-kiekkoilijoita eivät MM-kisat kiinnostaneet ja MM-turnauksiin Venäjä sai omasta liigastaan varsin keskinkertaisia pelaajia, joiden taito ei riittänyt Suomea, Kanadaa, Tshekkiä tai Ruotsia vastaan.
Vuonna 2002 Ruotsin kisoissa Boris Mihailov peluutti heikolla joukkueellaan kahvakiekkoa ja rikkova sekä puolustusvoittoinen peli toi rankkarikisan päätteeksi 3-2 -voiton Suomesta. Suomi hallitsi peliä selvästi, mutta Venäjän maalivahti Maxim Sokolov pelasi elämänsä ottelun.
Finaalissa Venäjä hävisi Slovakialle ja Leijonat taipui pronssiottelussa Ruotsille.
Wien 2005: Bäckström taipui rankkarikisassa
Itävallan kisoissa 2005 uudet tuulet puhalsivat Venäjän maajoukkueessa ja tulosta alkoi tulla. Puolivälieräotteluun Venäjä lähti suosikkina. Suomen joukkue oli keskinkertainen ja NHL:n työsulkukaan ei tuonut Leijonille Teemu Selänteen tai Saku Koivun kaltaisia tähtiä.
Venäjän vahvaa ryhmää vastaan Leijonat taisteli kuitenkin rankkarikisaan saakka. Siinä Venäjä vei voiton ja voitti ottelun 4-3. Tuleva NHL-huippumaalivahti Niklas Bäckström romahti rankkarikisassa henkisesti.
Torino 2006: Leijonien tyrmäysvoitto välierässä:
Suomen on sanottu pelanneen Torinon 2006 olympiaturnauksessa kaikkien aikojen parasta jääkiekkoaan, vaikka finaalissa Ruotsilta tulikin katkerasti turpaan 2-3. Venäjää vastaan välierässä Leijonat ainakin oli liekeissä. Vahva viisikkopuolustus ja nopeat vastahyökkäykset olivat Venäjälle myrkkyä ja Leijonat voitti ottelun 4-0.
Suomen maalintekijöinä kunnostautuivat Ville Peltonen, Toni Lydman, Saku Koivu ja Olli Jokinen. Venäjä oli täysin helisemässä ja olympiakisoissa se jäi lopulta mitalitta hävittyään pronssipelissä Tshekille.
Moskova 2007: Mikko Koivun jatkoaikaratkaisu
Suomi oli voittanut Moskovan MM-kisojen puolivälierässä USA:n rankkarikisan jälkeen. Välierässä vastaan tullut Venäjä suorastaan pursusi NHL:n huippupelaajia. Kasassa Venäjällä oli käytännössä yhtä kova joukkue kuin Torinon olympiakisoissa, kun taas Leijonilla oli vain muutama tähti, kuten Mikko Koivu, Jere Lehtinen ja Tuomo Ruutu.
Venäjä pysähtyi maalivahti Kari Lehtoseen ja 1-1 -numeroissa mentiin jatkoajalle. Siinä ratkaisun iski Mikko Koivu, joka teki yhden uransa komeimmista maaleistaan. Päävalmentaja Erkka Westerlund toi Suomelle jo toisen pudotuspelivoiton Venäjästä reilun vuoden sisällä.
Finaaliottelussa Leijonat hävisi Kanadalle 2-3.
Quebec 2008: Venäjä kosti
Jääkiekon MM-kisat pelattiin 2008 ensi kertaa Kanadassa. Leijonat oli kaatanutpuolivälierässä USA:n ja varsin kyseenalaisesti, kun ensimmäinen maali oli mennyt läpi sivuverkosta. Se kuitenkin hyväksyttiin.
Välierässä oli jälleen vastassa Venäjä, jolla oli mukana kaikki tähtensä. Suomen päävalmentaja Doug Shedden ei ollut taktikkona lähelläkään samaa tasoa kuin Erkka Westerlund. Venäjä teki kaukalossa mitä tahtoi ja voitti ottelun Torinon lukemilla 4-0.
Pronssiottelussa Suomi voitti Ruotsin 4-0. Venäjä löi finaalissa Kanadan Ilja Kovalchukin jatkoaikamaalilla 5-4 ja voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 15 vuoteen.
Bratislava 2011: Mikael Granlundin ilmaveivi
Leijonat oli kaatanut Venäjän alkusarjassa rankkarikisan päätteeksi ja sopivasti vielä 9. toukokuuta, jolloin Venäjällä vietetään voitonpäivää. Puolivälierissä Suomi kaatoi Norjan ja Venäjä Kanadan, joten välierässä Suomi ja Venäjä kohtasivat uudeelleen.
Päävalmentaja Jukka Jalosen ”meidän peliksi” kutsuttu taktiikka pysäytti Venäjän ja varmasti Venäjän joukkue sekosi pahasti, kun Mikael Granlund teki kuuluisan ilmaveivimaalinsa. Suomi voitti 3-0 ja juhli paria päivää myöhemmin maailmanmestaruutta lyötyään Ruotsin peräti 6-1. Venäjä jäi turnauksessa neljänneksi ja Vjatsheslav Bykovin menestyksekäs ura Venäjän peräsimessä päättyi.
