Yhdysvaltain parhaiden naiskiekkoilijoiden kohtalonpäivä koitti, ja Rory Guilday oli varovaisen luottavainen, vaikka hänet oli jätetty joukkueen ulkopuolelle vuotta aiemmin.
Silti Guilday ei kertonut kenellekään – ei edes vanhemmilleen – että maajoukkueen johtaja Katie Millionin oli määrä soittaa hänelle (kuten koko pelaajaringille yksitellen) ja kertoa, ketkä valittaisiin olympiajoukkueeseen.
– Minusta tuntui, että pelasin hyvin ja näytin sen, mitä minun piti näyttää, Guilday sanoi.
– Sen jälkeen kaikki oli vain sitä, että jos se tapahtuisi, niin sitten tapahtuisi, Guilday jatkoi.
Guilday on käynyt läpi vaikoja aikoja, mutta elää nyt Milanossa unelmaansa.
Viimeisimmissä haastatteluissa Guilday on kertonut elämänsä muuttaneesta tarinasta. Tavallinen seitsemännen luokan näöntarkastus johti magneettikuvaukseen ja paljastukseen, että hänellä oli näköhermon gliooma eli hyvänlaatuinen kasvain, joka kasvoi ja alkoi vaikuttaa oikean silmän näköön.
Hän kävi läpi yhdeksän kuukauden kemoterapiahoidon – viettäen sairaalassa jopa kahdeksan tuntia päivässä – estääkseen kasvainta leviämästä vasempaan silmään. Siitä huolimatta hän menetti suurimman osan oikean silmän näöstään.
– Nykyään en ajattele sitä enää sellaisena suurena surkutarinana, Guilday sanoi ”Jocks in Jills” -podcastissa.
– Se on vain osa sitä, kuka olen nykyään. Kemoterapia ei tietenkään ole mitään miellyttävää. Se on todella rankkaa keholle ja sielulle – ja myös ihmisille ympärilläsi. Menetin valtavasti fyysistä voimaa. Nuorempana luistelu oli identiteettini jääkiekkoilijana. Kun aloitin kemoterapian ja menin jäälle, tuntui etten pystynyt pitämään itseäni pystyssä nilkkojeni varassa. Se oli äärimmäisen musertavaa, hän muisteli elämänsä vaikeinta jaksoa.
