Suomalainen jääkiekkokansa kohahti vuonna 2021, kun mediassa kerrottiin Mikkelin Jukureiden uudesta päävalmentajasta.
Median tietoon oli vuotanut jostain jo aiemmin Olli Jokisen nimi, ja hetkeä myöhemmin myös Jukurit vahvisti tiedot. Jokinen oli nimetty Jukureiden SM-liigajoukkueen päävalmentajaksi.
Media ja kiekkokansa antoi tuolloin melko yksimielisen tuomion: kun siihen aikaan SM-liigasta ei voinut pudota, yritti Jukurit nostaa vain profiiliaan nostamalla päävalmentajaksi NHL:ssä yli 1000 ottelua pelanneen Jokisen. Vähintäänkin mediahuomio olisi taattu seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.
Myös allekirjoittanut myöntää suoraan, että olin aika pitkälti samaa mieltä tuohon aikaan. Kritiikki meni jossain määrin pahasti yli, mutta se on totta, ettei Jokisella ollut tuohon aikaan minkäänlaista kokemusta SM-liigajoukkueen päävalmentajana toimimisesta. Hän oli ennen tuota hetkeä valmentanut junioreita Floridassa.
Media joutui kääntämään nopeasti takkinsa. Jokisen Jukurit oli raikas pelillinen ilmestys SM-liigassa ja Jokinen luotsasi Jukurit kahtena kautena kolmesta suorastaan häkellyttävän hyvään tulokseen. Yhtään pudotuspelisarjaa Jokinen ei voittanut, mutta näytöt hän löi silti vastaansanomattomalla tavalla tiskiin. Kukaan ei enää epäillyt.
Jokinen lähti kolmen kauden jälkeen Jukureista. Hän siirtyi valmentamaan ruotsalaista Timrå IK:ta ja luotsasi joukkueen kuudenneksi runkosarjassa. Timrå putosi heti puolivälierissä, mutta silti Jokista ylistettiin länsinaapurissa.
Kun Jokinen sitten päätti lähteä Ruotsista ja hänet nimettiin HIFK:n uudeksi päävalmentajaksi, Ruotsissa jäätiin suremaan. Katkeruuttakin oli ilmassa, olihan Jokinen harjoittanut tietyllä tavalla ”rintamakarkuruutta” lähtemällä kesken sopimuskautensa pois.
Suomessa media oli kuitenkin ilmeisesti tällä välin unohtanut, mitä Jokinen oli vain hetkeä aiemmin Jukureissa tehnyt. HIFK-sopimuksen tultua ilmi mediasta on saanut lukea toinen toistaan kriittisempiä tekstejä Jokisesta. Kiekkomedian ”virallinen totuus” Petteri Sihvonen on ollut yksi äänekkäimmistä arvostelijoista. Sihvonen lienee lähinnä huolissaan siitä, ettei Jokinen vanno niin sanotun ”Meidän pelin” nimeen.
Viime kerralla Jokinen laittoi arvostelijoilleen tylysti jauhot suuhun. Nähtäväksi jää, kuka saa tällä kertaa ne viimeiset naurut. Ainoa varma on tässä kohtaa vain se, että HIFK:ssa Jokinen pääsee valmentamaan huomattavasti – ainakin paperilla – laadukkaammalla pelaajamateriaalilla kuin aikanaan Jukureissa.
Ville Hirvonen
