Naisleijonat saavutti Pekingin olympialaisissa pronssia kaadettuaan pronssiottelussa Sveitsin maalein 4-0. Mitalisteista erityisen helpottunut oli hyökkääjä Viivi Vainikka, joka sai jännittää kisamatkaansa pitkään koronatartunnan takia.
Vainikka ei ensin päässyt matkustamaan Pekingiin muun joukkueen mukana. Hän tuli kisoihin viikkoa muita myöhemmin, kun kaksi Suomessa annettua testiä olivat negatiivisia. Kiinassakin Vainikka antoi negatiivisia testejä.
– Ei ole helpot viikot olleet. Onneksi paranin koronasta ja pääsin mukaan tänne tyttöjen kanssa. Pääsin täyttämään sen oman unelman. Mikäs sen parempaa, Vainikka sanoi.
Stressasiko Vainikka kisamatkansa kohtaloa?
– Ei kuule, hyvä kysymys. Stressasi tosi paljon. Paljon oli sellaisia hetkiä, että pääsenkö mä oikeasti mukaan vielä. Onko aikaa. Kaikki päättyi hyvin loppujen lopuksi, hän sanoi.
Olympiaturnauksessa Vainikka oli tositoimissa toisesta ottelusta lähtien.
– Ei ole ikinä ole helppoa, kun olet ollut pari viikkoa kipeänä ja sitten pitää pelata tällaisia pelejä. Koko vuoden olen tehnyt kuitenkin hyvää duunia ja kroppa on valmis näihin peleihin. Lähti koko ajan paremmin kulkemaan.
Naisleijonien ympärillä riitti kohua. Päävalmentaja Pasi Mustonen ei valinnut Noora Rätyä maalivahtiosastolle ja poistui kisapaikalta avausottelun jälkeen perheensä sairaustapauksen takia.
– Erilaisia tunteita oli täällä. Totta kai oli välillä vähän vaikeita aikoja, mutta mun mielestäni pelattiin tosi hyvin tänään, Vainikka totesi.
Pronssiottelussa Naisleijonat esiintyi vahvasti. Ja niin esiintyi myös Vainikka, joka teki avausmaalin.
– Ei ole ikinä helppo lähteä tollaiseen peliin. Tiedettiin, että kaveri on kova vastus. Täällä kaikki on kovia joukkueita ja on pelattava kaikkia vastaan paras peli. Mun mielestäni tää joukkue näytti tänään, että me oikeasti halutaan voittaa mitali.
Ja Vainikan uran ensimmäinen olympiamitali on tosiasia.
– Tästä olen unelmoinut ihan aina. Olympiamitali. Se on niin iso juttu.
Yhdysvallat ja Kanada olivat Naisleijonille olympialaisissa kuitenkin liian kovia vastustajia. Miten pohjoisamerikkalaiset pystyttäisiin olympiatasolla kaatamaan?
– Arki on iso osa. Kaikki apu, mitä ulkopuolelta saadaan, on meille kotiinpäin. Miten ihmiset oppii arvostamaan. Ihan kaikella on vaikutus. Pitää vain joka vuosi saada asioita eteenpäin, Vainikka kysyi.
Vainikka on vasta 20-vuotias. Milanon 2026 olympialaisissa tähdätään finaaliin.
– Se on unelma. Pitää tehdä sen eteen töitä. Toivottavasti se nähdään, hän sanoi.
Vainikka ja Elisa Holopainen muodostivat Pekingissäkin merkittävän tutkaparin. He ovat pelanneet yhdessä pitkään.
– Me ollaan pelattu ihan 16-vuotiaista asti. Tykkään pelata Ellun kanssa ja Ellu tykkää pelata mun kanssa. Meillä toimii tosi hyvin. Ja Noora Tulus siinä keskellä. Tosi hyvä kenttä, Vainikka sanoi.
Teksti: Otto Palojärvi, Peking
Lue myös:Naisleijonien vaikea matka pronssille – ”Hetkiä, joita aiemmin en ole urallani kohdannut”
