Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen julkisti torstai-iltana Suomen olympiajoukkueen Pekingin kisoihin. Jalonen valitsi hyvän joukkueen.
Jalonen päätti luottaa valinnoissaan tasonsa osoittaneisiin pelaajiin, joka on varmasti fiksu valinta.
Jalosen joukkue on sopiva sekoitus vähän kaikkea ja Leijonilla on Pekingissä taas kerran aito sauma menestyä.
Mutta. Onhan tämä olo vähän silti tyhjä. Vielä syksyllä sitä mietti ihan toisenlaisia kysymyksiä. Sitä mietti, että mitenköhän Mikko Rantasen ja Aleksander Barkovin yhteispeli sujuu ja toisaalta sitä pohti sitäkin, että saadaanko Patrik Laineesta mitattua kaikki potentiaali irti. Seisooko maalilla lonkkavavoista kärsinyt Tuukka Rask vai onko Juuse Saros jo lopullisesti vallannut Leijonien ykkösvahdin tontin?
Tämän kaiken tilalle tuli Mörkö-Marko. Sympaattinen ja sanavalmis kaveri, joka säväytti MM-kisoissa keväällä 2019. Vitsi oli aikansa hauska, mutta nyt sille on jo tarpeeksi naurettu. Olisi ollut kiva nähdä vaihteeksi maailman parhaat pelaajat askissa. Ja tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että Marko Anttila olisi vitsi, vaan kyseessä oli vain vertauskuva.
Ja kun vertauskuviin päästiin, niin torstai-ilta toi mieleen lähinnä NHL-legenda Theoren Fleuryn legendaarisen pohdinnan tasapeleistä jääkiekossa. Fleury totesi, että tasapeli on vähän sama asia kuin suutelisi omaa siskoaan. Parempi kun ei mitään, mutta ei silti juuri mitään.
Siltähän tämä tuleva olympiaturnaus hieman tuntuu. Kisoista voi tulla kuinka hienot tahansa, mutta kun se suurin karkki oli hetken aikaa jo niin lähellä, on siihen hieman vaikea syttyä. Yritetään nyt kuitenkin.
Teksti: Ville Hirvonen
