Päävalmentaja Jukka Jalosen ironisesti puulaakijengiksi nimeämä Suomen MM-kisajoukkue hävisi Ruotsille välieräottelun 0-3. Leijonilta ei uskallettu odottaa edes välieräpaikkaa, joten MM-kisatavoite on periaatteessa saavutettu. Ruotsi-ottelun tapahtumat kuitenkin osoittivat Suomen jääkiekon tämän hetken suurimmat puutteet.
Ruotsin ykkösketju Loui Eriksson – Daniel Sedin – Henrik Sedin värkkäsi välierässä Tre Kronorin kaikki maalit. Sedinit olivat Tre Kronorin pelastus. Ilman heitä Ruotsi olisi todennäköisesti lähtenyt laulukuoroon jo puolivälierävaiheessa.
Nykyjääkiekossa peruspelaamisen taso on huomattavasti korkeampi kuin kymmenen vuotta sitten. Pienemmät maatkin luistelevat paljon kovempaa ja kohentuneen puolustuspelaamisen sekä maalivahtien taidon kehittymisen takia maalinteko on entistä vaikeampaa. Leijonat onnistui tekemään alkusarjassa paljon maaleja, mutta Ruotsi-ottelussa Suomi pysähtyi Ruotsin maalivahtiin Jhonas Enrothiin. Hän pelasi upean ottelun, mutta vikaa oli Suomen hyökkäyspelissäkin. Maalinteon juonikkuus ja laukauksen laatu eivät olleet riittävän korkealla tasolla.
Sedinin veljekset ja Loui Eriksson eivät turhaan osoittaneet, miksi heille maksetaan kaudessa miljoonia dollareita. Vahvan peruspelaamisen lisäksi heillä on taitoa luoda maalipaikkoja ja ratkaista niistä. He osoittivat mitä eroa on taitavalla yksilöllä (esimerkiksi Petri Kontiola) ja superyksilöllä. Kolmikko lukeutuu NHL:n ehdottomaan eliittiin ja todennäköisesti he pelaavat yhdessä myös Ruotsin olympiajoukkueessa Sotshissa ensi helmikuussa.
Suomen joukkueessa ei ole yhtään Sedinien tai Loui Erikssonin tasoista hyökkääjää. NHL:stäkin heidän tasoisiaan suomalaispelaajia löytyy vain muutamia: Valtteri Filppula, Mikko Koivu, Teemu Selänne ja Saku Koivu. Viime vuosina Suomesta ei juuri ole tullut uusia NHL:n huippukiekkoilijoita ja Mikael Granlund on NHL:n hurjalla vaatimustasolla vielä raakile, vaikka MM-kisoissa hän on esittänyt hyviä otteita.
Maalipaikat olivat Suomen ja Ruotsin ottelussa tasan. Tällä saralla Leijonat ei ole jäljessä. Maalivahti Antti Raantaakaan tai Leijonien ei ole takaiskuista syyttäminen. Ongelmana vain oli, ettei Suomen joukkueessa ole riittävän hyviä ratkaisijoita, kun vastassa oleva maailmanluokan joukkue pelaa huipputasollaan ja sen maalivahti on liekeissä.
Suomalaisessa jääkiekossa ongelmat on tiedostettu. Jääkiekkoliitto on korjannut viime vuosina juniorityön ongelmia ja 1990-luvun puolivälin ikäluokista on syttymässä useita huippulupaukssia. Tänä vuonna juniorityöhön palkattiin 30 taitovalmentajaa, joihin lukeutuu mm. Leijona-legenda Mika Nieminen.
Tulevaisuus lienee suomalaisessa jääkiekolla paremmalla tolalla. Kestänee kuitenkin muutamia vuosia ennen kuin 1990-luvun ikäluokat kehittyvät kansainväliselle huipputasolle. Siksi suomalaisessa kiekossa on syytä varautua muutamaan lamavuoteen.
Otto Palojärvi
